Kävin tänään kuuntelemassa Erkki Pulliaisen luennon koirista. Mielenkiintoista asiaa ja paljon "miksi asia on näin" -perusteluita jo tiedostetuille jutuille. Ei nyt itse luennosta sen enempää, käykööt jokainen itse kuuntelemassa tilaisuuden tullen. Tuli siinä luennon lomassa puhetta eläinten ominpäin oppimisesta ja aloin pohtimaan mitä kaikkia omituisuuksia sitä omat elukat ovat ominpäin oppineet.

Alma on fiksuin tästä sakista. Toki sillä on eniten elämänkokemustakin, mutta ehdottomasti eniten tuli mieleen Alman juttuja. Alma tunnistaa ladat liikenteessä. Enää ääni ei saa niin suurta reaktiota aikaiseksi, kuin vielä muutama vuosi sitten, kun suvussa ei ladaa enää ole. Alma tunnisti myös 626 mazdan äänestä ja juuri Ouluun muutettuamme tulikin Almalle suunnaton ongelma lenkillä. Vanha kunnon pyöreälamppuinen lada ja mazda 626 ajoivat peräkkäin ohitsemme ja seuraavasta risteyksestä toinen kääntyi vasemmalle ja toinen oikealle. Kumpaa seurata?

Alma myös innostuu silmittömästi (tai innostui, ei ole tullut viime aikoina testatuksi) adidaksen sinisestä tuulipuvusta, jossa on valkeat raidat. Se yhdistää puvun kantajan tuttuun ihmiseen ja remmistä saa pidellä kaksin käsin kiinni, ettei täysin vieras ihminen saa kimpoilevaa kultaista syliinsä.

Almasta myös kaikki mustiin pukeutuvat nuoret naiset on tuttuja, sillä Hennan serkkutyttö, joka paljon meillä aikaa vietti silloin, kun oltiin nuoria, pukeutui juuri samantyylisesti. Taas täytyy uskotella, ettei tuntemattomien luokse tarvitse mennä.

Jos Alma kiljuisi riemusta, se tekisi sen nähdessään kanootin. Kanoottiin pitää myös päästä istumaan heti, kun se on otettu auton katolta alas. Hyviä muistoja ilmeisesti?

Kissat on myös aika taitavia oppimaan ominpäin. Edesmennyt Aku osasi avata ovet molempiin suuntiin. Siiri availee kaappeja ja laatikoita sen mukaan minne sen lelut on laitettu piiloon.

Unni taitaa valitettavasti olla yksinkertaisin tämän asian suhteen. Tosin Unni on vähiten itsenäisinkin. Nopeasti miettiessä ei nimittäin tule mitään vastaavaa juttua Unnin osalta. Voi Unni-parkaa, vai enkö minä vain hoksaa mitä kaikkea se onkaan itsestään oppinut?

edit.

Hups, tuli heti mieleen yksi asia minkä Unni on oppinut. Se on nimittäin oppinut, että jäähallin nurkalla on ikuinen talvi ja sinne se muistaa juosta hippulatvinkuen, jos siellä päin ollaan lenkillä.

Eiköhän vihdoinkin voisi julistaa, että se olisi kesä jälleen? Ainakin sen verran aurinkoisista keleistä on nautittu! Meillä on Paavo yöhoidossa ja tänään käytiin väsyttämässä sakki uimareissulla.

Lätyt pelas palloa.

Ja Alma... No Alma on aina tykännyt tehdä asiat omalla tavalla...

Uimarannalle kuuluu myös hiekkaleikit.

Ja viimeiseksi nautitaan kuivattelusta pyyhekeeseen.

Lisää aurinkoisia päiviä - kiitos!

Lisäsin yhden Alman harrasteluvideon nettiin.

PS. Ja joitakin kuvia aiempiin juttuihin

On jäänyt taas blogi päivittelemättä näyttelyjuttuja lukuunottamatta. Eipä sillä tässä mitään kovin kummoista ole tapahtunutkaan. Unnin kanssa joissakin kisoissa käyty laihalla tulossaldolla, mutta josko se tästä, kun ulkokausi on pyörähtänyt käyntiin ja ensimmäiset ulkotreenitkin tuntuivat erittäin tehokkaille Viimeinen SM-nolla  on vielä hakusessa ja lähin potentiaalinen yritys tyssäsi siihen, että vedätin koiran viimeiselle esteelle niin, että saatiin rima alas. Ärsyttävää, sillä muuten rata tuntui pitkästä aikaa hyvälle (Eskelisen Sarin ottamaa kuvamateriaalia radalta).

Huomasin myös, että blogi on käynyt niin tylsän näköiseksi, kun ei kuvia ole kovinkaan paljoa ollut. Itsestä niitä kuvitettuja blogeja on paljon kivempi lukea, joten lisätään nyt sitten myös kevään aikana otettuja räpsyjä.

Huhtikuussa vietettiin yksi sunnuntai OSN:n kevätriehassa. Alma ja Unni osallistuivat toto-juoksuun, makkaransyöntikilpailuun ja näyttelykisoihin, Alma lapsi&koira-kisaan ja Unni mies&koira-kisaan. Almaa päivän ajan ohjasi Marin veljen tyttö ja lapsi&koira-kisassa tuomari tykkäsi niin paljon parin yhteistyöstä, että Annika ja Alma voittivat kilpailun. Tonilla ja Unnilla ei ihan niin mallikkaasti mies&koira-kisa mennyt, kun joku oli jättänyt kertomatta Tonille, että koiraa pitää esittää koko ajan eikä vain silloin kun tuomari on kohdalla. Tosin sama vika taisi koitua monen muunkin kompastuskiveksi, kun koirat mm. söi käpyjä odotellessaan tuomarin tulemista kohdalle Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava päivä ja tapahtuma, joten ensi vuonna sitten uusiksi ja nyt Tonikin tietää vähän enemmän

Makkaransyöntikisassa

Unnin löysästä H:sta sisuuntuneena on nyt sitten liikuttu vähän enemmän, että saataisiin ainakin tuo valeraskauden aiheuttama löllö häviämään. Pyöräilyä ja uintia, kun järvetkin ovat "jo" sulaneet. Pitäisi treenatakin kesää varten, mutta aika ei tahdo riittää.

Alman ja Alman periskooppi

Miten niin muka nopea uimaan molemmille dameille ennen Almaa?

Kevään näyttelyiden ollessa nyt käytyjä on käsissä kasa sinistä nauhaa. Alma sai eilen Kalajoella EH:n ja oli sitten se toinen kahdesta. Tänään Unnille H ja Almalle ERI ja toinen kahdesta. Kävisikin joskus sellainen mäihä, että olisi ainoa veteraanikehässä... No turha jossitella, kun siihen ERIin sai tänäänkin ihan tyytyväinen olla ja kai se on edistystä, kun joskushan se oli aina luokkansa kolmas. Tosin kahdesta osallistujasta ei voi olla kolmas

"Erittäin hyvin, iloisesti ja reippaasti käyttäytyvä 10 v. veteraani. Hyvä pää. Kookkaat korvat. Vahva runko. Hyvä luusto. Kohtalaisen hyvin kulmautuneet raajat. Takaliikkeiden tulisi olla suoraviivaisemmat ja avoimemmat. Kaunis harmaa charmi. Hyvä väritys."

VET EH2
Markku Santamäki (Kalajoki 2.5.2009)

"10v. erinomaisessa kunnossa oleva veteraani, jolla kaunis pää ja viehättävä ilme. Hyvin säilynyt ylälinja. Hyvä rintakehän syvyys ja erinomainen runko. Olkavarret voisivat olla viistommat. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu ikäisekseen erinomaisesti. Esitetään hienosti. Viehättävä veteraani."

VET ERI2
Kirsi Nieminen (Oulainen 3.5.2009)

Ja sitten Unnista, joka oli kummallisen vetämätön kehässä. Tuomari mittasi Unnin ensin 62cm korkeaksi (!!!) ja totesi, ettei se näin paljon ole. Uusintamittaus tuotti tuloksen 61cm, mutta edelleen siinä oli se 2cm minusta liikaa. Useaan otteeseen Unni on kehien ulkopuolella mitattu 59cm korkeaksi ja kehässä jopa kerran mitattu 57,5cm korkeaksi (joka on kyllä liian vähän sille).

"Hyvän tyyppinen narttu, jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hieman syväkalloinen pää. Tasapurenta. Hyvä kaula, selässä pehmeyttä. Syvä rintakehä. Erinomainen runko. Hyvät takakulmaukset. Erittäin litteät käpälät. Liikkuu kinnerahtaasti takaa. Hyvä askelpituus. Esitettään hyvin."

KÄY H
Kirsi Nieminen (Oulainen 3.5.2009)

Pitää tuohon arvosteluun vielä sanoa, ettei se mikään vain kinnerahdas ole, vaan sehän on kauttaaltaan takaa kapea

Se nyt näyttelyistä vähäksi aikaa. Kai ne Alman laput on laitettava Oulun näyttelyihin, mutta muuten ei kyllä jaksa ajatella minnekään ajamista näyttelyn takia...

Rankan päivän jälkeen unet maistuu

Tervolan ryhmänäyttelyssä Kirsi Nieminen tuomitsi Alman erinomaiseksi ja kahdesta kymppivee veteraaninartusta jälkimmäiseksi, koska Almalla oli ahtaammat takaliikkeet ja turkki kärsinyt enemmän. Kummahomma kun koira on leikattu Huonolle ei hävitty (käyttötulosta vaille kolmen maan muotovalio ja päivän päätteeksi sama veteraaninarttu oli myös ROP)

"10v. erinomaisessa kunnossa oleva veteraaninarttu. Viehättäväilmeinen pää. Edelleen hyvin säilynyt ylälinja. Olkavarret saisi olla viistommat. Erinomainen runko, hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu reippaasti, esiintyy hyvin. Viehättävä veteraani."

VET ERI2
tuom. Kirsi Nieminen

Katsotaan muuttuuko Kirsin mielipide viikossa

Hyvää syntymäpäivää Alma, Shandy, Manu, Diina, Dina, Jesse, Ronja ja Ulf!

Toisaalta tuntuu, että vasta eilenhän se oli, kun pentu haettiin kotiin punaisella ladalla. Luottavaisin mielin pieni koira matkusti koko automatkan Kotimäeltä Kuopioon, ei yhtään itkua vaan innostunutta tutustumista tulevaan. Se oli kesäkuun alkua, Almalla ikää melkeinpä päivälleen se 7 viikkoa. Nyt siitä hetkestä on kulunut seitsämän viikkoa vaille kymmenen vuotta. Pitkän matkaa on siis jo yhdessä kuljettu. Toivottavasti useita vuosia olisi vielä jäljelläkin.

Käsitystä kymmenestä elinvuodesta on joutunut muuttamaan tässä matkan varrella. Alman tullessa meillä oli kissa, joka oli silloin juurikin kymmenen vuotias. Ei sitä osannut vanhana vielä pitää, mutta mielessä kävi, että samanikäinen koira on jo aika vanha. Loppujen lopuksi Aku eli 16-vuotiaaksi. Nyt on käsitys muuttunut niin, ettei Almaa osaa vielä vanhana pitää. Välillä täytyy oikein itselleen muistuttaa, että Almalla on ikää jo enemmän. Toisaalta Alma pitää kyllä erinomaisesti itse huolen, ettei ylirasitustila pääse yllättämään!

Tänään ohjelmassa syntymäpäivän kunniaksi herkuttelua, vapaata ulkoilua ja hierontaa&venyttelyä. Viikonloppuna sitten taas tiedossa menoa ja meininkiä, kun lauantaina ajellaan epäinhimillisen aikaisin Tervolaan näyttelyyn ja sunnuntaina kisaillaan OSN:n kevätriehassa, mm. makkaransyöntikilpailua ja totojuoksua ohjelmassa.

Viikonlopun riennot meni melkolailla odotetunlaisesti.

Lauantaina sorruin Unnin kanssa perisyntiin (höpöttämiseen ja liialliseen hallussa pitämiseen) ensimmäisellä agilityradalla, josta vauhti kärsi. Kai se olisi alle ihanneajan mennyt (tiukka), mutta riman tultua alas otin kontaktit varmasti ja pysäytin pitkäksi aikaa A:lle ja keinulle. Pari-kolme sekuntia yliaikaa tuli varmaan siitä. Voittaja meni 3 s alle ihanneajan, ettei se nyt kovin paljon olisi yli mennyt, jos olisi tehnyt kontaktit nopeammin. Mutta tästä oli toivottavasti hyötyä tulevaisuuteen. Toisella radalla vauhti oli jo parempaa, mutta jätin sitten ottamatta koiran haltuun ja sinnehän se karkasi iloisesti lähtöhypylle noin puolessa välissä rataa. Ei muisteltavaa jälkipolville siis. Ihan tympii kirjoitta yhdistysten lehtiin juttuja viime vuoden menestyksestä (vai "menestyksestä"), kun tämä alkuvuosi on mennyt näinkin lupaavasti kuin 3*HYL ja 1* virhepisteitä. Positiivinen tunne jäi kuitenkin, sillä ulkokausi on taas alkamassa ja kun viimeinen rata tuntui noin hyvälle, odotan innolla miltä se ulkona tuntuu huomattavasti paremmalla pohjalla!

Sunnuntaina suunnattiin Pyhäsalmelle Alman kanssa. Näyttelypaikan lattia oli aivan järkyttävä! Liukasta betonia eikä tietenkään kehissä mattoja yhtä lyhyttä pätkää lukuunottamatta. Koirat liukastelivat kehissä ja useampikin kultainen meinasi kaatua. Liikkeet ei varmaan päässet kovin hyvin esille koirien varoessa tassujen lipsumista. Nartuissa vain kuusi koiraa reilusta 20 sai ERIn, Alma yksi näistä. Luokkasijoitus oli toinen, kolmannen veteraanin saadessa EH:n. PN-kehästä veteraanit pihalle ja PN-järjestys oli suoraan se mihin kehäsihteerit olivat ERIn saaneet nartut asettaneet.

Kritiikki oli minusta aika mitäänsanomaton, mutta ihan ok. Etuosaa olisi toivonut paremmin kulmautuneeksi ja turkki ei ollut parhaassa vaiheessa (kuten ei ilmeisesti monella muullakaan). Tosin nyt kun sitä katsoo niin olisi varmaan pitänyt pestä se jo perjantaina, kun nyt näyttäisi laskeutuneen paljon paremmaksi. Ei näytä niin ilmavalle.

"Keskikokoinen, iloisesti esiintyvä veteraani. Kaunis pää. Etuosa voisi olla hieman kulmautuneempi. Hyvä runko ja takaosa. Turkki ei tänään parhaassa vaiheessa. Terveet liikkeet."

VET ERI2
tuom. Harri Lehkonen

Pääsiäisloma Kuopiossa on ohi ja päästään palaamaan arkeen senkin osalta, että Unnin juoksu alkaa olla ohi. Lomalla ei tullut pahemmin treenattua saati edes ulkoilusta nautittua, kun itse sai sairastaa eikä Kuopiossa aurinkokaan pahemmin näyttäytynyt. Kevät on kuitenkin nyt koittanut ja sen myötä kalenterikin alkaa täyttymään. Täytynee siis alkaa treenaamaan.

Tänään päästäänkin pitkästä aikaa agilitytreeneihin ja loppuviikosta aloitetaan sitten kevään kokeet ja koitokset. Unnille haetaan sitä viimeistä SM-nollaa, että saisi laittaa ilmoittautumisen postiin Tornion kisoihin. Mielenkiinnolla odotan iltaa, että millä mielellä tauon jälkeen viikonlopun startteihin lähdetään...

Alman synttärit lähenee ja muutamaan näyttelyyn ikäneito on ilmoitettu. Otin pienen varaslähdön, kun ensimmäisen näyttelyn aikaan Almalla on ikää vain 9 vuotta 363 päivää... Siinähän se näyttelybudjetti heti paukkui yli Seuraavina viikonloppuina golfin nokka suunnataan useammankin kerran Oulusta pois. Mitenhän sitä näillä rapakeleillä saa pidettyä turkin sellaisessa kunnossa, ettei ihan joka viikko tarvitisisi täyspesua tehdä.. Alma kun on ei turhia hienostele ja ylittää rapakot sujuvasti siitä mistä menee suorin reitti... Muutenkin tuo Alman kuontalon järjestyksessä pysyminen taitaa aiheuttaa ylimääräisiä järjestelyitä. Juoksusta "toipuva" Unni kun tykkää muotoilla Alman kampausta uusiksi vähän väliä, mm. autossa saisi olla koko ajan kieltämässä Alman nuolemisesta. Ei varmaan siis tarvitsisi erikseen mainita, että Alman kampaus on tällä hetkellä kovin... Punk-henkinen? Onneksi Unni ei ole lähdössä vasta kuin siihen viimeiseen näyttelyyn mukaan, että jos aamulla autoon saa pakattua Alman siistinä, ei tarvitse tukkaongelmasta murehtia.

Se hyvä puoli tuossa melko vauhdikkaassa kampauksessa on, että sormet syyhyten odotan perjantai-iltaa, jolloin pääsee koiran pesemään ja laittamaan siistiksi. Yleensä se näyttelyyn valmistautuminen on vähän sellainen viimehetken pakko, johon havahtuu vasta edellisenä iltana yhdeksän aikaan ja huomaa vielä keskiyölläkin kuivaavansa koiran turkkia.

Koiraelämän laiskottelun loppuessa myös pitäisi aktivoitua muitten juttujen suhteen. Vihdoin ja viimein eläinkoelupa-anomus lähti viime viikolla lautakuntaan ja toivottavasti saadaan kokeet käyntiin parin viikon päästä. Ei menisi pahasti kesälle hamstereiden kanssa pimennetyssä huoneessa istuminen. Näin jälkikäteen jäin pohtimaan miten vastaavan kokeen olisi koirilla voinut suorittaa, sillä hamstereita isompana eläimenä niiltä olisi saanut verinäytteitä otettua pitemmällä ajanjaksolla ja näin tarkkailla hormonitasojen muutoksia pitkin harjoitusjaksoa. Kuitenkaan itse kokeessa kun ei eläinten tarvitse muuta tehdä kuin juosta ja sitähän nuo koiratkin kovin mielellään tekevät. Olisihan koira nyt paljon mielekkäämpi eläin kuin hamsteri

Oltiin Alman kanssa tänään Hankinomessa kisaamassa veteraanijoukkueen kanssa, vaikka jäikin vähän askamaku suorituksesta, oli Almalla loppujen lopuksi oikein hyvä päivä. Ja tuli niitä damejakin talteen veteraaniksi oikein hyvin

Kuvia tässä olen katsonut päivältä läpi ja ensimmäisenä sattui syyniin tämä ihana kuva meidän joukkueesta.

Koko sakki on kuin lelukaupan nallehyllyltä. Kaikkia tekisi mieli halia oikein kunnolla.